Koekytkentälevy eli breadboard on juotoksettoman prototypoinnin perusväline. Komponenttien jalat ja hyppylangat painetaan levyn reikiin, ja levyn sisällä kulkevat jousikontaktiliuskat yhdistävät ne toisiinsa ilman juottamista. Kytkennän voi muuttaa, purkaa ja koota uudelleen niin monta kertaa kuin kokeilu vaatii, ja samat osat käyvät seuraavaan projektiin. Siksi koekytkentälevyt ovat yleensä ensimmäinen työkalu, kun Arduino-, ESP32- tai anturiprojekti lähtee liikkeelle.
Valikoimassa on kaksi kokoa, molemmat vakiorasterilla 2,54 mm. Puolikas 400 pisteen koekytkentälevy on kirkasta muovia. Sen 300 pisteen työalue jakautuu keskiuran molemmin puolin, joten DIP-piiri asettuu uran yli, ja reunoilla kulkee kaksi levyn mittaista virtakiskoa käyttöjännitteelle ja maalle. Mini-koekytkentälevyssä on 170 pistettä eikä virtakiskoja. Se mahtuu pieneen koteloon tai robotin runkoon, ja tarrapohjan ansiosta sen voi kiinnittää suoraan paikalleen. Minilevyjä on seitsemää väriä, joten eri osakokonaisuudet on helppo pitää erillään.
Kumpi valita? Kun samaa käyttöjännitettä tarvitsee useampi osa, esimerkiksi mikrokontrolleri, pari anturia ja moottoriohjain, valitse 400 pisteen levy: virtakiskot säästävät hyppylankoja ja pitävät kytkennän selkeänä. Kun tilaa on vähän tai haluat kokeilla yksittäistä anturia tai moduulia erillään muusta, mini-koekytkentälevy riittää. Moni pitää pöydällä molempia, ison levyn pääkytkennälle ja pienet sivukokeiluille.
Lue lisää oppaistamme: Hyppylanka ja koekytkentälevy: aloittelijan kytkentäopas ja Koekytkentälevy 400 vai mini 170: kuinka monta pistettä tarvitset?.
Näytetään kaikki 8 tulosta
